Tässä artikkelissa tarkastellaan Arto Javanaisen jääkiekkouraa kaudesta 1984 -1985 lähtien. Hänen aikaisemmista vaiheistaan on kerrottu artikkelissa: Suomalaiset jääkiekkolegendat: Arto Javanainen – Osa 1.

Kaudella 1984 – 1985 Arto Javanaisen ura sai mielenkiintoisen käänteen, kun hän päätti lähteä kokeilemaan onneaan NHL:n ammattilaiskaukaloissa. Javanaisen joukkueeksi valikoitui Pittsburgh Penguins, jossa tuolloin debytoi myös Mario Lemieux, joka teki maalin ensimmäisessä ottelussaan ensimmäisessä vaihdossa ensimmäisellä laukauksellaan. Häntä pidetään yleisesti kaikkien aikojen toiseksi parhaana, tai jopa parhaana jääkiekkoilijana. Jo debyyttikaudellaan Lemieux iski tiskiin vahvat näytöt, sillä 73:ssa ottelussa syntyivät tehot 43 + 57 = 100. Arto Javanaisen ura Pittsburgh Penguinsissa ei kuitenkaan sujunut yhtä juhlavissa merkeissä. Joukkue rämpi ottelusta toiseen, eikä onnistunut keräämään 80:ssä pelissä kuin 53 pistettä. Pudotuspelit jäivät kaukaiseksi haaveeksi. Javanainen pääsi näyttämään kykyjään 14:sta ottelussa, mutta näissä otteluissa syntyneet neljä maalia ja yksi maalisyöttö eivät onnistuneet vakuuttamaan valmennusjohtoa, ja Javanainen joutui hakemaan vauhtia uralleen Pittsburgh Penguinsin farmijoukkueesta Baltimore Skipjacksista. Vaikka Javanaisen peliesityksissä olisi varmasti ollut parantamisen varaa, voidaan osasyynä Javanaisen farmikomennukselle pitää sitä, että tuohon aikaan NHL:ssä suhtauduttiin nihkeästi eurooppalaisiin pelaajiin.

Baltimore Skipjacksissa Javanainen alkoi hiljalleen saada kiinni vanhasta pelirytmistään, ja verkot alkoivat jälleen heilua. 26:lla maalilla ja 29:llä maalisyötöllä Javanainen sijoittui joukkueen sisäisessä pistepörssissä neljänneksi, vaikka pelasi vain 59 ottelua. Pudotuspeleissä joukkue eteni aina finaalipeleihin saakka, mutta joutui lopulta taipumaan paremmalleen. Javanainen taiteili pudotuspelien 14:sta ottelussaan yhdeksän tehopistettä, jotka koostuivat neljästä maalista ja viidestä maalisyötöstä. Kuriositeettina mainittakoon, että Javanaisen kanssa Skipjacksissa pelasi keskushyökkääjä Bruce Boudreau, joka on sittemmin niittänyt mainetta arvostettuna NHL -valmentajana.

AHL-kauden jälkeen Javanainen suuntasi jälleen kotoiseen sm-sarjaan, ja vielä kotoisempaan Ässäjoukkueeseen. Paluu oli vähintäänkin onnistunut, sillä hurjistunut Javanainen paukutti 36:ssä ottelussa kauhistuttavat 44 maalia ja 27 maalisyöttöä, jotka siivittivät hänet ylivoimaiseen pistepörssin voittoon ennen Oulun Kärppien Kari Jalosta (19 + 35 = 54) ja Ässistä HIFK:hon siirtynyttä Christian Ruuttua (16 + 38 = 54). Ässien menestys jäi Javanaisen uroteoista huolimatta vaisuksi, sillä se jäi pudotuspelien ulkopuolelle sijoituttuaan runkosarjassa seitsemänneksi. Mestaruuden vei Tappara, joka pelasi finaalisarjan mustat surunauhat hihoissaan kunnioittaen siten auto-onnettomuudessa surmansa saaneen huoltajansa Raimo Paavolan muistoa.

Seuraavalla kaudella runkosarjan pelimäärä nostettiin 36:sta 44:ään, mutta Ässät jäi jälleen pudotuspelien ulkopuolelle, vaikka Arto Javanainen onnistui jälleen tehtailemaan kunniakkaan pistesaaliin. Hän sijoittui runkosarjan pistepörssissä neljänneksi 37:llä maalilla ja 24:llä maalisyötöllä. Pistepörssin voiton nappasi Kärppien Kari Jalonen, jonka tehoilemat 93 pistettä on yhä voimassaoleva sm-liigan yhden kauden ennätys.

Kaudella 1987 – 1988 Javanainen vaihtoi joukkuetta Ässistä Turun Palloseuraan. Maisemanvaihto oli ilmeisen onnistunut, sillä Javanainen paukutti ennätyksen, jota ei tulla rikkomaan ehkä koskaan. Hän teki 44:ssä ottelussa 47 maalia. Maalien lisäksi Javanainen antoi 20 maalisyöttöä. 67 pistettä riitti pistepörssissä sijalle kaksi. Voiton vei ketjukaveri Esa Keskinen (14 + 55 = 69). TPS jäi niukasti pudotuspelien ulkopuolelle sijoittumalla viidenneksi. Mestaruutta juhli kolmatta kertaa peräkkäin Tampereen Tappara.

Javanaisen toinen kausi Turun Palloseurassa oli hieman edellistä vaisumpi, sillä maaleja kertyi “vain” 32 kappaletta. Tämä kertoo kuitenkin enemmän joukkueen tasaisesti jakautuneesta tulivoimasta kuin Javanaisen heikentyneestä panoksesta. TPS jyräsi ensin runkosarjan voittoon, ja pudotuspelien jälkeen Javanainen pääsi juhlimaan uransa toista Suomen mestaruutta.

TPS ei halunnut enää jatkaa sopimusta Javanaisen kanssa. Niinpä Javanainen palasi I-divisioonaan pudonneeseen kasvattajaseuraansa, jossa hän hallitsi pelitapahtumia mielin määrin(59 + 39 = 98). Seuraavalla kaudella Javanainen nousi Ässien mukana takaisin liigaan, jossa hän pelasi Ässien paidassa aina kauteen 1993 – 1994 asti. Tyylilleen uskollisena mies iski viimeisessä sm-liigaottelussaan hattutempun.

Kaudeksi 1994 – 1995 Javanainen siirtyi pelaamaan Tanskan pääsarjaan, jossa syntyivät kunnioitettavat tehot 36 + 16 = 52, kunnes yhden Suomen kaikkien aikojen parhaimman maalintekijän tuli aika ripustaa hokkarit naulaan. Saldoksi jäi kaksi mestaruutta sekä maalimäärä ja maine, jollaista ei sm-liigassa tule kukaan toinen pelaaja ehkä koskaan saavuttamaan.