Monia saattaa yllättää se tosiasia, että armoitettuna maalinsylkijänä tunnettu Arto Javanainen aloitti uransa pakkina. Kaudella 1975 – 1976 Porin Ässissä ensiesiintymisensä sm-tasolla tehnyt Javanainen löysi hyökkääjänkykynsä ikään kuin sattumalta. Valmentaja teki neuvokkaan ja uskaliaankin kokeilun kesken ottelun, ja loppu on suomalaista jääkiekkohistoriaa.

Javanaisen ensimmäiset kaudet Ässien paidassa menivät vielä kokeilun ja tuntuman hakemisen merkeissä, kunnes kaudella 1978 – 1979 räjähti. Javanainen iski 36:ssa ottelussa 31 maalia ja antoi 18 maalisyöttöä. Samana vuonna Javanaisen Ässät voittivat Suomen mestaruuden.

Javanaisen ura jatkui nousujohteisesti. Kaudella 1979 – 1980 Javanaisen pistesaldo kasvoi jo 57:ään, kun aiemmin ehkä hieman yksipuolisenakin maalinsylkijänä tunnettu Javanainen alkoi myös syöttelemään. Tästä ovat todisteena 28:n maalin ohessa annetut 29 maalisyöttöä. Seuraavana vuonna tahti kiihtyi entisestään. Javanainen tykitti 36:ssa ottelussa peräti 37 maalia, ja antoi niiden lisäksi 27 maalisyöttöä. Näin ollen pisteitä kertyi yhteensä 64 kappaletta, jolla sijoituttiin pistepörssissä sijalle kolme. Taakse jäi muun muassa samassa joukkueessa pelannut Veli-Pekka Ketola, jolle kirjattiin pisteitä 62. Pistepörssin voiton vei Turun Palloseuran Reijo Leppänen, joka tilastoi hurjat lukemat 31 + 46 = 76. Samana vuonna Javanainen debytoi maajoukkuepaidassa arvoturnauksessa, kun Suomi osallistui viiden muun jääkiekkomaan kanssa kaikkien aikojen toiseen Canada cupiin. Suomi ei kuitenkaan pärjännyt huippumaita vastaan, ja jäi turnauksen viimeiseksi. Javanainenkaan ei juuri pystynyt joukkuetta auttamaan, sillä hänen saldokseen jäi yksi tehty maali viidessä ottelussa.

Kaudella 1981 – 1982 Javanaisen pistetehtailu sm-sarjassa hieman hiipui, mutta 28:aa maalia ja 27:ää maalisyöttöä voi kuitenkin pitää kunnioitettavana suorituksena. Javanaisen joukkue Ässät sijoittui runkosarjassa neljänneksi, ja eteni lopulta aina pronssipeleihin asti, joissa joutui taipumaan Helsingin IFK:lle. Vuonna 1982 järjestettiin myös jääkiekon mm-kisat, joihin Javanainenkin osallistui Suomen paidassa. Tällä kertaa Javanaisen pelit sujuivat hieman paremmin (viidessä ottelussa tehot 2 + 1), mutta Suomen joukkueen kokonaismenestyksessä ei ollut edelleenkään kehumista. Kisojen pistepörssin voiton vei muuan Wayne Gretzky, joka taikoi kymmenessä ottelussa pisteet 6 + 8 = 14. MM-kultaa nappasi kuitenkin Neuvostoliitto, joka ei hävinnyt kisoissa yhtäkään ottelua.

Kaudella 1982 -1983 Javanainen valittiin Ässien kapteeniksi, mutta joukkueen menestys jäi vaisuksi. Se ei yltänyt edes pudotuspeleihin. Henkilökohtaisella tasolla Javanaisen kautta voi kuitenkin pitää hyvänä, sillä hän sijoittui pistepörssissä sijalle neljä, tehoin 28 + 23 = 51. Pistepörssin voiton vei kauden päätteeksi mestaruutta juhlineen Helsingin IFK:n Matti Hagman (23 + 41). Javanainen pääsi jälleen kokeilemaan myös maajoukkueessa, mutta kisat eivät tälläkään kertaa sujuneet kovinkaan mairittelevasti. Kymmenessä ottelussa Javanaiselle kertyi kolme tehopistettä.

Kaudella 1983 – 1984 Ässät tuli ryminällä takaisin sm-sarjan kärkikahinoihin. Se sijoittui runkosarjan kakkoseksi, pistepörssissä toiseksi sijoittuneen Arto Javanaisen huikean lentokelin (37 + 25 = 62) siivittämänä. Hyvää tulitukea Javanaiselle antoi toista kauttaan sm-sarjassa pelannut tuleva NHL-hyökkääjä Christian Ruuttu (18 + 42 = 60). Pistepörssin voiton vei jälleen HIFK:n Matti Hagman (22 + 47 = 69). Pudotuspeleissä Ässät etenivät aina finaalipeleihin saakka. Finaaleissa vastaan asettui Tampereen Tappara, joka osoittautui liian kovaksi vastustajaksi porilaisjoukkueelle. Tappara voitti ottelusarjan voitoin 3 – 1 Erkki Lehtosen ja nuoren Timo Jutilan johdolla.

Vuonna 1984 järjestettiin Sarajevossa talviolympialaiset, joihin myös Arto Javanainen osallistui Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidassa. Alpo Suhosen valmentamat Leijonat jätettiin kisoissa tylysti kuudenneksi, mutta Javanaisen turnausta voi silti pitää onnistuneena. Hän iski viidessä ottelussa kaksi maalia, ja antoi kolme maaliin johtanutta syöttöä. Olympiakultaa vei tuttuun tapaan kiekkokaukaloita dominoinut Neuvostoliitto, joka ei taaskaan hävinnyt turnauksessa ainuttakaan ottelua. Suomen joukkueessa edukseen esiintyi muun muassa pistepörssin neljänneksi sijoittunut Raimo Summanen, joka takoi kuudessa ottelussa neljä maalia ja seitsemän maalisyöttöä. Pistepörssin voitti Etelä-saksan Erich Kuhnhackl, jonka poika pelaa tällä hetkellä jääkiekkoa Pittsburgh Penguinsin joukkueessa NHL:ssä.

Arto Javanaisen uran tarkastelu jatkuu artikkelisarjan toisessa osassa.